Elän karvamaailmassa

Kylläpä aika jotenkin menee vauhdilla. :) Viime viikonlopun Imir tosiaan vietti hoidossa Valkeakoskella ja ilmeisesti kaikki meni hienosti koska ei ole perästä kuulunut. Isä sitten toi Imirin maanantaina mulle tänne Turkuun. On kyllä onni että Imir matkustaa niin hienosti junassa, autossa tai varmaan missä vaan, että voi hyvin matkustaa lähes kenen kanssa vaan ilman ongelmaa. Lupaa hyvää tällainen ensi kevättä varten, kun voi olla että silloin on suuntana Tallinna. Tai no melko varmastikin on. Imir kuitenkin palautui kotiin ja varsin väsyneenä tuli taas. Kuten aina. :) Maanantai menikin siis lähinnä lepäillessä ja hieman lampaan kylkeä syöden.

Tiistaina piti sitten taas tehdä asioita, jotta ei tarvi koko ajan sisällä olla koiran katseen vanki. Imirillä on sellainen tapa, että kun jotain tarttis sen mielestä tehdä niin se alkaa sellaisen todella intensiivisen tuijotuksen, jota saattaa välillä korostaa pienellä puhinalla. No tiistaina onneksi oli tekemistä, me mentiin tallille. Tosin Imirille talli oli aivan uusi, kun sain tuossa uuden ratsutettavan, oikein kivan nuoren ponin. Alkuun Imir oli vähän hämmennyksissä, että missä ihmeessä ollaan ja miksi Ike ei oo täällä. Rauhoittui kuitenkin pian. Hienosti kuitenkin jaksoi boksista haukkua, kun lähdin ratsastamaan. Ja joutui raukka sinne vielä kahteen kertaan, kun tällä kertaa ratsastettavia oli kaksi. Onneksi välillä sai tavata myös paikan omistajan kaksi narttukoiraa ja kivaahan noilla tuntui olevan. Hieman vielä tallitöitä päälle ja sitten väsyneen koiran kanssa kohti kotia. Kotona sitten iskin käteni vahingossa seinään ja aijai! Siitä asti onkin oikea käsi ollut enemmän tai vähemmän kipeä... lääkäri käski, että jos kerran aion koiraani ulkoiluttaa saan pitää sitä vain vasemmassa kädessä.. Ei mikään helppo juttu oikeakätiselle ihmiselle tällainen vasemmankäden valta-aika.

Keskiviikko menikin sitten puistoillessa, koska yritin välttää sitä oikean käden käyttöä edes vahingossa. Päivällä mentiin siis puistoon leikkireeneihin, jotka sujuikin ihan hyvin, muutamaa yli-innostus kohtausta lukuunottamatta. Alkaa pikkuhiljaa oppia hienosti tuon hitaasti käskyn, ainakin näin ilman lampaita. Illalla mentiin sitten koirakavereita moikkaamaan puistoon ja siellä olikin ihana uusi juoksuttaja leikattu uros. Se oli sekoitus jotain vinttikoiraa ja staffia. :) Aikamoinen menijä. Ja Imir juoksi perässä kuin transsissa. Onneksi, koska tosiaan tuo lenkkeily jäi aika vähälle, ettei vaan vahingossa satu.

Torstaina oli ihana aamu, joten käytiin aika pitkällä aamulenkillä, kun käsikin tuntui ihan ok:lta. Päivä lepäiltiin, koska iltapäivällä mentiin sitten lampaiden luo. Ohjaamassa oli tällä kertaa sijainen, joka ei ollut ikinä issikkaa nähnytkään. :D Aikamoinen yllätys taisi olla islantilaisen omaperäinen käytös tuollaiselle kelpieihmiselle. Harjoiteltiin aika vaikeita juttuja: oikeaa ja vasenta kiertämistä. Toisaalta onneksi näin, koska ohjaajalla oli Imir liinassa ja mä vaan ohjasin kepillä ja komennoilla. Aluksi oli aika railakasta ja Imir ei oikein keskittynyt, mutta toisen osion lopussa se yht´äkkiä teki aivan täydellisen kaaren vasempaan hienon hitaan ajon mua kohti. Olin aivan ällistynyt. Pieni tauko onnistumisen kunniaksi ja sen jälkeen uudelleen. Nyt alkoi sujua. Imir alkoi kuunnella, no melkein koko ajan ja varsinkin kaarteet oikealle ja hitaasti ajo sieltä sujuivat tosi hienosti! Vasemmalle kaarteessa oli aina jotain ihanaa siellä toisessa päässä laidunta ja sitten saikin huudella aika railakkaasti että hei täällä minä ja lampaat. :D Mutta hei tääkin alkoi sujua! Ja mikä hienointa se alkoi kuunnella mua myös lampaiden yli. Jotain auktoriteetin parannusta on siis tapahtunut. Käteni kuitenkin hieman kärsi sauvan käyttelystä, joten nyt täytyy varmaan ottaa taas rauhassa.

Niin ja meillä on karvanlähtö.. melkoinen.. siksi elän kodissa, joka on täynnä karvoja, niitä saattaa tulla vastaan jopa jääkaapista? En ollenkaan tajua miten...;)

Voi ylpeys!

Torstai aamu meni varsin rauhallisesti, kävin itse vähän kirjastossa ja Imir sai sitten lepäillä kotona ennen illan reeniputkea. Vähän ennen neljää otettiin sitten suunnaksi Lieto ja lampaat. Tällä kertaa ensimmäinen harjoitus oli meille melkoisen vaikea, eikä oikein onnisunutkaan. Tarkoitus oli että mä kävelen lampaiden edellä ja Imir sitten liinassa avustajan kanssa niiden perässä mun määrittämää tahtia. HAHAAA... Eihän tuo tajunnut lainkaan, että miksi mä oon siellä niin kaukana ja hän ei saa tulla ja vielä muka pitäis kuunnella jotain komentojakin... No siinä kun hetki meuhkattiin niin alkoi sentään hieman kuunnella odota käskyä, mutta hitaasti meni kyllä ihan kuuroille korville. Aina kun annoin luvan tulla hitaasti niin toinen syöksy kuin höyryjuna.

Seuraava harjoite meni onneksi hieman paremmin. Siinä Imir oli liinassa ja me kuljettiin yhdessä lampaiden takana. Se sujui ihan hyvin, vaikka oikeasti Imirin olis pitänyt pysyä mun takana, mutta pääsemme kyllä siihenkin. Nyt se sentään kuunteli taas sanaa hitaasti ja odota ja kaikkea. Kuulemma ei mun auktoriteetti vielä riitä lauman ylitse tai muutenkaan kaukaa. :) Viimeisenä harjoituksena siirrettiin lampaita toiseen aitaukseen yhdessä kahden muun kanssa. Me oltiin takana ja kaksi muuta edessä. Mun mielestä meillä meni oikein kivasti, mutta etukoirat ei aina ollut ihan mukana.. Lampaat yritti pari kertaa kääntyä ympäri, kun pysähtelivät ihan ihme kohtiin.. No lampaat saatiin perille ja tässä harjoituksessa olin Imiristä oikein ylpeä. Hauskaa oli myös, että ohjaaja oli kehunut uudelle tulokkaalle, että Imir on todella hyvä pienissä tiloissa ja varsinkin sisällä!! (Siellä mun auktoriteetti riittä:D)

Seuraavaksi otettiinkin suunnaksi Runosmäki ja hakureenit. Ilma oli oikein mukava, ei siis satanut ja ei nyt ihan jäätävän kylmääkään ollut. Näissä reeneissä Imir kyllä teki musta niin ylpeän omistajan että! Ensin tehtiin helppo löydettävä rinki 5m säteellä, joka meni ihan jo rutiinilla. Samoin meni 10m rinki, mitä nyt pientä matka keskustelua piti pitää. 15m rinki olikin sitten jo uutta. Tai siis niin kaukana ei vielä ole löydettävät olleet. No ensimmäisen ja toisen Imir löysi hienosti ja sitten näin oman lamppuni valossa, joka seurasi imiriä, että perhana tuolla menee jänis... No sinnehän se lähti painaan pupun perään ja mä karjaisin että ei mene (en tiedä miksi nuo sanat, kun jotain tänne käskyä olis kai voinut käyttää), mutta se toimi! Imir pysähtyi, mietti hetken, haisteli vähän ja meni suorinta tietä seuraavan löydettävän luo. Voi ylpeys!!! Ensimmäisenä löydetty oli tällä aikaa hakenut oman koiransa ja odotteli sen kanssa lähistöllä ja meillä oli vielä yksi löydettävä metsässä. Nyt Imir yritti mennä moikkaamaan kaveria ja tällä kertaa pelkkä nimi teki tehtävänsä ja muutama nuuhkaisu ja sieltähän mun pörröturkki haki viimeisenkin "eksyneen". Olin aivan ylipääsemättömän ylpeä mun koirasta! Vaikka herpaantui välillä, niin heti kun hieman muistutettiin niin homma jatkui kuin ei mitään. Kotona mulla olikin sitten melkoisen väsynyt pieni mies. :)

Perjantaina mentiin aamulla pitkälle lenkille, että saatoin mennä töihin. Oon todennut tässä kahden vuoden aikana, että meillä toimii paremmin se, että koira on väsynyt kun se jää kotiin. Eli aina kun on pidempää yksinoloa tiedossa niin kunnon lenkille tai leikkimään tms. Imir on ylipäätään tehnyt mielettömän vähän pahoja ikinä, mutta ne muutamat mitä on tehnyt on aina tulleet silloin, kun on tehty vain pieni ulkoilu ennen yksin jääntiä. Ikinä ei ole mitään syönyt tms, jos on kunnon lenkki alla. No työpäiväni jälkeen mentiin nopeasti puistoon katselemaan kavereita ennen junamatkaa Toijalaan ja menoa Valkeakoskelle. Puistoilu sujui taas mitä hienoiten kunnes... Siellä oli sellainen musta sekarotuinen uros, joka leikki labbiksen kanssa. Imir ei ollut edes lähellä kun tuo musta koira päätti tulla päälle.. En kuollaksenikaan tiedä, miksi se yht´äkkiä kävi Imirin päälle, kun toinen oli monen metrin päässä. Sieltä se kuitenkin tuli. Komensin Imiriä luo/pois ja yritti jopa kerran tullakin, mutta kun se musta vaan tuli uudelleen TAKAA päälle, niin tottahan tuo sitten jo takaisin sanoi. Kaikki tapahtui niin nopeasti että minä ja tuon toisen omistaja ehdittiin paikalle vasta kun Imir alkoi sanoa takaisin. Itse sain nopeasti Imirin kiinni ja sitten vaan väisteltiin mustaa, kunnes hekin saivat omansa kiinni... Edelleen olin ylpeä omastani, mutta pakkohan siitä oli pois lähteä. Hienosti oli vielä totellut käskyä tulla pois/luo, mutta ei sitä nyt voi toisen antaa ihan mitä vaan tehdä. Täytyy nyt vaan toivoa, ettei tule mitään traumoja. Tosin mietin jo että en varmaan mee enää puistoon paitsi jos tunnen siellä olevat tai ovat vain narttuja. En halua näitä enää. Varsinkin kun mun mielestä nyt tuolla mustalla ei ollut mitään syytä käydä päälle...

No junamatka sujui rauhaisasti ja Valkeakoskelle päästiin. Tällä erää Imir meni ystäväni vanhemmille ja myöskin ystväni äitiä rakastaa ihan hulluna. Siinä menee aina useampi kymmenen minuuttia että voi rauhoittua, kun aina pitäisi vaan uudelleen ja uudelleen tervehtiä ja jakaa suukkoja. Sinne se Imir sitten jäi la-su hoitoon, kun itse lähdin Helsinkiin katsomaan hevosia! Ihanaa on että on useampikin paikka, jonne tuon voi huoletta hoitoon jättää ja tietää, että siellä saa huomiota ja liikuntaa niin paljon kuin vaan koiran sielu sietää. :) kuvassa vähän syksyn sävyjä.

Väsynyt koira on onnellinen koira!

Tätä sanontaa on nyt kovin pyritty tällä viikolla noudattamaan. Sunnuntaina sain vanhemmiltani Imirin veljeni tuomana takaisin turkuun. Äiti ja isä yleensä melkoisesti innostuu lenkkeilemään kun Imir on siellä kylässä, joten lenkkeilytettyhän tuota oli koko sunnuntai aamu, että "on sitten varmasti Rikun kanssa rauhassa junassa". Ja pestynäkin koira palautui, kun oli kuulemma lauantaina haissut ihan raadolle. :D. No junamatka veljen kanssa oli mennyt hienosti ja sitten tuo oli vielä päässyt veljen kanssa kaupungin läpikävelylle, rautatieasemalta kupittaalle (Helsingin junalla kun ei Kupittaalle päässy, koska joku oli päättänyt jäädä junan alle Varissuolla). Veljen luota Imir oli sitten päässyt mun vakkari koirahoitajan, serkun miehen, kanssa vielä kävelylle tänne kotiin. Jos nyt vähän arvailulla vedän niin reilut 5 tuntia oli varmaan ollut lenkillä. Ja väsynythän tuo oli kun itse tulin töistä vähän ennen yhdeksää. Hyvä että moikkaamaan tuli, kun oli niin sikeässä unessa. :D

Maanantai meni sitten melko rauhassa, mitä nyt keskellä päivää oltiin 1,5h tuntia ulkona lenkillä ja puistossa leikkimässä. Kaverini isä metsästää ja sain häneltä maanantaina Imirille testiin yhden hirven kintun. polvesta alaspäin jalan siis. Hienosti tuntui maistuvan, mutta en kauhean kauaa uskaltanut antaa syödä, ettei sitten vaan ripuloi koko yötä. Meillä kun ei kovin usein tuoreita luita syödä. Iltapäivällä käytiin vielä ihan reippaalla lenkillä ja se tuntuikin tuolle riittävän, koska uni maistui taas hienosti koko sisällä olo ajan.

Tiistaina lähdettiin heti aamulla kohti Laustetta ja mun serkkua ja mun kummipoikaa. Vauvat (kaksoset) piti esitellä koiralle ja koska ei satanut, päätin mennä kävellen. Imir suhtautuu kyllä niin hienosti noihin pieniin. Kunhan vaan saa haistaa ja ehkä hieman lipaista kielellä niin kaikki on hienosti. Mitä nyt kerran istahti pienemmän jalkojen päälle.. Ei varmaan tajunnut että ei vauvojen jalkojen päällä sovi istua vaikka aikuisten jaloille pyllyn saakin laskea. Uskallan varmasti viedä Imirin uudelleenkin vauvoja katsomaan. Onneksi serkuilla on paljon lapsia ja eri ikäisiä niin tottuu tuokin sitten kaiken ikäisiin muksuihin. Kotiinkin tietenkin tultiin kävellen, vaikka välillä tekikin mieli mennä bussilla.

Illalla olin sitten vielä menossa kaverin luo tuohon keskustaan viettämään iltaa ja sinnekin painettiin sitten kävellen menemään. Sinnepäin matka oli ihan mukava ja hienosti meni myös illanistuminen.:) Ihanaa kun on tuollainen koira joka on kaikkien ystävä ja malttaa rauhoittua paikassa kuin paikassa. Tosin sen ymmärtämiseen, että pelilaudan päällä ei voi maata, meni muutama hetki. Samaten sen, että valkoisella matolla ei saa luuta syödä. No ennen pitkää molemmat asia meni tajuntaan ja ilta meni oikein leppoisasti. Kotimatka olikin sitten vähän ikävämpi, kun tuuli ihan hulluna ja loppumatkasta alkoi vihmoa vettäkin... No onneksi oltiin jo matkalla kotiin.



Keskiviikko aamu meni rauhaisalla kolmenvartin lenkillä ja sitten mun piti käydä välillä vähän luennoillakin. Luentojen jälkeen oli suuntana talli. Talli on kyllä hieno paikka, siellä on porkkanaa ja leipää ja paljon hevosia, joita haistella. Koira toisessa ja hevonen toisessa lähdettiin taas lenkille ja matkassa oltiin lähes tunti. Okei ihan koko ajan ei liikuttu, kun heinää piti syödä. Lähinnä hevosen, mutta aina välillä maistui Imirillekin. Tallissa tuo on hyvä vahti, kun se pitää tarkasti huolta, että hevonen ei lähde boksista pois. Hyvä apu! Hauska tallipäivähän meillä taas oli ja kotiin sai tuoda todella väsyneen pienen koirapojan. :D Torstaina onkin tulossa rankka päivä, kun ohjelmassa on sekä paimennusta että hakua. Saas nähdä miten toinen jaksaa, mutta siitä sitten ensi kerralla.

Mun pikku paimen

Jaahas mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua. Tosiaan maanantaina turkuunnuttiin taas ja vietettiin rauhallista päivää. Tiistaina vähän jo jotain tehtiinkin, tosin lähinnä lenkkeilyä ja hieman puistoilua. Keskiviikko olikin sitten taas vähän toiminnallisempi. Ensin olin tosin työpalaverissa aamulla ja sen jälkeen luennolla, mutta sitten lähdettiin tallille. Tallipäivät on oikein mukavia ja kovasti ilmeisesti aiheuttavat aivojumppaa koiralle. Ilmakin onneksi suosi ja lähdettiin taas taluttelu retkelle. Retki sujui ihan mielettömän hyvin ja olin jo ihan että mitenkäs tää näin hienosti meneekin. Täydellistä lenkkiähän ei voi olla, joten kotimatkalla meitä vastaan pelmahti sitten ravuri. Oltiin melko kapealla tiellä, joten hetken meni vähän sydän kurkkuun että mihis me tästä mennään. No onneksi ihan läheltä päästiin pellolle väistämään. Hyvä tuuri oli se, että ravurin kuskina oli se fiksu kuski. Tuolla tallilla päin pyörii kaksi ravurikuskia, joista toinen on fiksu ja antaa tilaa ja odottaa ja toinen vaan tulee miljoonaa ja olettaa että te sitten hyppäätte vaikka ojaan, jos hevonen ei kestä ravikärryn ohimenoa kahden sentin päästä...

Imir otti ravikärryt ihmeen rauhassa, mutta Ikeä vissiin hieman häiritsi, että tuollainen "pelottava" oli jossain sen takana, vaikkakin menossa eri suuntaan. Onneksi muutaman keskustelun jälkeen Ikekin rauhoittui ja päästiin turvallisesti kotiin. Sitten syötiin taas heinien päältä yhdessä porkkanaa, eikä mulla tietenkään taaskaan ollut sitä helkutin kameraa mukana.

Torstai vähän jännitti jo etukäteen, kun tiesin että tulee pitkä päivä. Imir joutuu tosi harvoin olemaan yksin yli seitsemää tuntia ja useimmiten yksin ollaan noin viisi tuntia. Torstaina mulla oli kuitenkin koulutuspäivä ja tiesin että yksin täytyy olla lähemmäs yhdeksän tuntia.. Onneksi kaikki meni hyvin eikä mitään ihmeitä ollut, paitsi hirveä kiire paimennuskurssille! Päästiin vielä yhdelle kolmen kerran kurssille. Vähän kävi koiraa sääliksi kun tulin kotiin ja sitten toinen hopulla autoon ja matka Lietoon, ennen kuin pääsi kunnolla tarpeilleen. Jaksoi kuitenkin yllätävän hyvin, vain pientä ininää kuului.



Sairastumisen vuoksi meitä oli paikalla vain kaksi koirakkoa. Mikä tarkoitti paljon ohjelmaa meille. :) Imir oli todella hyvä, kun taas saatiin vähän korvia kuulolle. Ne aina tuppaa hetkeksi sulkeutumaan, kun lampaat tulee näköpiiriin. Ensimmäisessä harjoituksessa meidän piti ajaa lampaat tekemään u-käännös. Meni ihan kivasti ja saatiin harjoitella neljä kertaa. Olin ihan hämmentynyt kuinka rauhassa toi mun vieressä käveli. Toki apuna oli se ihana ihmekeppi, tai paimennussauva.

Toinen harjoitus oli lampaiden kiertäminen. Taas koitettiin ensin niin että Imir olis pyöröaitauksen ulkopuolella ja lampaat sisällä. Imir ei oikein taida tajuta miksi niitä lampaita tulisi kiertää kun kerran ovat aidan toisella puolella. No sitten mentiin sisälle pyöröaitaukseen ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. Varsin pienillä kannusteilla juoksi lauman ympäri niin oikealle kuin vasemmalle ja taaksekin meni ja toi lampaat minulle! Miten hieno koira!

Sitten vielä vietiin lampaat lampolaan Imirin toimiessa ajavana koirana ja toisen ollessa jarruna. Tämäkin sujui hienosti! Lampolasta sitten tuotiin vielä toinen lauma ulos Imirin ollessa jarru ja toisen kaasu... Tämä ei sujunut ihan niin hyvin, mutta ei meidän takia vaan sen toisen. Oli hieman liian panostava, jolloin lampaat yrittivät karkuun vähän joka suuntaan paitsi meidän suuntaan. Ei oo helppo jarruttaa jos toiset tekee uukkarin ja sä jäät niiden taakse. No onneksi kouluttajan omat koirat hoiti tilanteen ja nämäkin lampaat saatiin perille. Saatiin myös oikein kotitehtäviäkin. Koiran pitäisi kulkea sinun kanssa samaa tahtia, mutta noin 5-10 metriä sinusta. Niin että sä peruutat. Olin vähän skeptinen, että mahtaako sujua, mutta kun kokeilin kotona niin sujuihan se! Tai no ainakin niin hyvin kun ekalla kokeilulla voi.

Illalla ajettiin sitten taas Valkeakoskelle, koska mulla oli viikonloppuna tulossa yövuorot ja Imir siis meni hoitoon. Hieman oli väsymystä ilmassa kun kotiin päästiin. Nyt mulla sitten onkin koiravapaa yövuoroinen viikonloppu, joten ensi viikolla sitten lisää kuulumisia. Kuvassa Imir ekoja kertoja ikinä tallilla ja heti yritti leikkiä aitauksessa olevan hepan kanssa. :) Toisessa kuvassa se lievää innostusta aiheuttava lempilelu.

Luonnetesti

No niin sunnuntaina oltiin sitten luonnetestissä Somerolla ja paikka oli todella mukava ja sääkin suosi. Oltiin paikalla jo hyvissä ajoin, noin varttia vaille kymmenen vaikka meidän vuoro oli vasta puoli yksitoista. Mulla oli äiti mukana ja käytiin siinä sitten syömässä paikanpitäjän omatekoiset leivät. Oli oikein hyvää! Imiriä ennen oli yksi saksanpaimenkoira, jonka testin siinä ehdin sitten katsella ja näin vähän, mitä tuleman pitää. Laittoi kyllä vähän miettimään että mitähän tästäkin tulee, varsinkin se rämisevä tynnyri kohta..

No testaajana meillä oli kaksi naista, jotka vaikuttivat ihan mukavilta. Alussa Imir kävi aikamoisilla kierroksilla ja yritti vain mennä äidin luo, jolloin tuomarit käskivät että äiti ei sitten saa liikkua lainkaan, että Imir voi luottaa sen pysyvän juurikin siinä missä se on. Sitten alkoi leikki. Tuomari yritti ensin kovalla kepillä, mutta ei tuo siihen oikein syttynyt, kun ei ole ikinä kepeillä leikitty, saati millään kovalla. Tuomari kysyikin, että olisko mulla omaa lelua mukana, mutta eihän mulla ollut. Ehdotin sitten vain että kokeilevat pehmeämmällä lelulla ja heiltä löytyikin narulelu ja johan tuo innostui niin hirveästi vetämään. Tuomari leikki varsin kauan, paljon kauemmin kuin sakemannin kanssa ja jutteli toiselle tuomarille, että katso nyt miten se oikein nauttii!

Sitten olikin vuorossa kelkka testi. Kelkka tuli ja sille ensin vähän haukuttiin paimenhaukkua, mutta kun alkoi tulla yhä lähemmäs muuttui ääni kellossa vartiointi haukun puolelle. Vähän jouduin houkuttelemaan, että tuli katsomaan kelkkaa, mutta haisteli sitten ihan kivasti ja ohitti hienosti tosi läheltä. Seuraavana tuomari uhkasi minua ja koiraa. Kovasti tuli kunnon matala vartiohaukku taas koirasta, mutta kun tuomari muuttui kiltiksi niin niin vain muuttui Imirkin sylikoiraksi. :) Sitten haalari testi, joka meni aika pienillä säikyillä ja ohituskin sujui ihan ok, jonka jälkeen melkein heti tulikin rämisevä tynnyri seläntakaa mäkeä alas. No hienot hypythän tuo teki, mutta pienellä houkuttelulla tuli kyllä tynnyriä katsomaan. Eli yllättävän pienillä päästiin siitäkin.



Pimeä huone olikin sitten seuraavana vuorossa. Sinne vaan huoneeseen istumaan ja koiraa odottamaan. Imir tuli sisälle ja hetken haisteli oven suussa ja sitten meni sisään tulleen tuomarin luo ihan sen näköisenä, että mulle voi antaa nannaa. Kun tuomari sitten sanoi että mut on jo löydetty niin tuohan jolkotteli aivan suoraan mun luo. Ei mitään epäröintiä, tuli vähän sellainen olo että oli kokoajan kyllä tiennyt missä olen, mutta kun tuomarilta olisi voinut saada vaikka karkkia... Sitten oli vielä vuorossa seinään sidottuna olo ja uhkaaminen. Samalla kaavalla äänestä päätellen meni kuin toinenkin uhka. Ensin haukkui mun perään, kuten aina ja sitten muuttui taas vartioivaksi ja sitten haukku loppui kun tuomarista tulikin kiltti. Viimeisenä oli vielä laukaustesti. Se meni hienosti. Ekaan laukaukseen ei reagoinut millään lailla ja toiseen sitten haukahtamalla parikertaa.

Tuloksien luenta olikin oikein kivaa. Tuomarit avasivat kohtia tosi kivasti näin tällaiselle ensikertalaiselle. Loppupisteet oli 144 ja laukausvarma. Eli oikein kivat pisteet. Kun sitten kotona vähän vertailin niin muihin issikoihin verrattuna on tuolla aikamoinen terävyys ja puolustushalu, mutta kun mitään agressioita ei ole niin eipä kai siinä sitten mitään. Somerolta mentiin sitten suoraan Valkeakoskelle vanhempieni luo ja siellä oli taas niin ihanaa, että piti vähän käydä ylikierroksilla, kun näki mun isän ja veljen. Mentiinkin yhdessä metsään vähän harjoittelemaan hakua, että toinen vähän rauhoittuisi. Sinne pistin äidin ja isän ja veljen metsään kykkimään makkaran kanssa ja hyvinhän tuo ne löysi. Itse vaan piti juosta aika kovaa kun en siinä metsässä voinut millään päästää tuota irti. Mutta hienosti löysi!

Illalla äiti kävi vielä Imirin kanssa oikein kunnon lenkillä, joten aika rätti tuo oli. Ja oli vielä maanantainkin. Tultiin junalla takaisin turkuun ja onneksi tuo on hyvä matkustaja. Siinä se makoili lattialla ja pussaili konduktööriä saaden näin itselleen ilmaisen matkan. :D Iltapäivällä kävin lenkillä, mutta eipä tuo kauhean innoissaan ollut sateessa kävelemisestä ja aika pian tultiinkin kotiin, jossa nukkuminen jatkui. Ja pientä iltalenkkiä lukuunottamatta jatkui ihan aamuun asti. Taisi olla vähään väsymystä liikkeellä.

Tänään tiistaina onkin jaksanut paljon paremmin ja kun sääkin oli parempi niin käytiin oikein kunnon lenkillä. Ja taas olin niin ylpeä omistaja. Ei rähisty rähinöitsijöille ja kun tuli juoksijoita vastaan tuo ihan itsekseen jäi odottamaan mua! En tiedä mitä on tapahtunut ja mistä se on tuon tajunnut mutta hieno piirre kyllä. Saman teki myös kun pyöräilijöitä tuli vastaan. Ei jos ne tuli takaa. Vahvistin sitten tätä oma-aloitteisuutta nameilla ja toivon että se jää päälle. Huomenna onkin sitten tallipäivä ja torstaina päästään paimentamaan, joten sitä odotellessa!

Voihan vesisade..

Jos viimeksi olin kovasti sitä mieltä, että johan on alkanut kuunnella ja plaah, niin kyllä torstai aamupäivä osoitti että ei aina ihan niinkään. Mentiin käymään koirapuistossa ja otin Imirin lempilelun mukaan. Se on sellainen kong wubba. En tiedä lähtikö lelusta niin kierroksille, mutta korvat kyllä ekan istumisen jälkeen katos aivan täysin jonnekin. Lelua vaan riepoteltiin pitkin lätäkköjä ja sitten yritettiin tuoda se mulle ja komentaa haukkumalla heittämään. Kesti varmaan noin 10 min ennen kuin tajusi että niin joo komentamalla ei tavarat mihinkään lennä ja rauhoittui hieman. Tosin seuraavan heiton jälkeen sama juttu, tosin nyt se kesti enää vain ehkä viis minuuttia... Että se siitä lelureenistä sitten.



Onneksi illalla oli sitten vähän parempi koira taas mukana, kun lähdettiin haku-kurssille. Kurssia on vain joka toinen viikko, joka on sääli, koska kivaa se kyllä on. Eli samalla periaatteella kuin ekallakin kerralla, eli makkararinkiä metsään. Haasteena oli nyt se, että oli pimeää ja ihmiset kauempana. Oli siis pakko käyttää nenää. Olin vähän liiankin varovainen, enkä ihan kokonaan viitsinyt Imiriä päästää irti, kun autojen äänet kuitenkin hieman sinne kuuluu ja tuo on niistä niin kovin innoissaan irti ollessaan. No ei olisi tarvinnut huolehita, koska ihmisten etsintä oli selkeästi hauskempaa. Imir etsi hienosti ja käytti jopa nenäänsä oikein mukavasti. Sitä se kieli ja broileripullat tekee. :) Ensi kerralla uskallan ehkä ottaa hihnan kokonaan pois ja antaa tuolle vähän lisää luottoa.

Kurssille saatiin kyyti, mutta kotiinpäin ei, joten ei kun kamat reppuun ja matka kohti kotia sai alkaa. Matkaa tulee ehkä n.6km. Koko koulutuksen ajan oli ihan ok sää tai siis ei satanut, kun lähdin kävelemään kotiin niin johan taivaat aukenivat hienosti ja aloin kastua... Goretex takki piti ihan kivasti, mutta halppiksemmat housut ei todellakaan ja kyllä menee gorekengistäkin vesi läpi jos astuu lammikoihin, jotka on noin polveen asti... Ei kiva... Ja loppumatkasta Imirkin alkoi olla jo ihan täynnä vesisadetta ja lenkkiä, että alkoi stoppaileen. Onneksi oli nannoja vielä jäljellä ja sain koirankin sitten lahjottua kotiin. Yllättävän hyvin tosin tuo koiran heijastinliivi piti vettä, koska sen alla koira oli ihan kuiva. No kotona sai sitten rauhassa kuivatella, koska tuohan sammui kuin kynttilä. :)

Perjantaina olikin sitten semisti lepopäivä. Ennen kuin lähdin töihin käytin tuon kyllä puistossa vähän juoksemassa, mutta taisi vieläkin olla vähän väsynyt, kun ei oikein syttynyt leikkimään kenenkään kanssa. Lauantaina olikin sitten päivällä mitä ihanin sää, joten lähdettiin oikein kunnon lenkille tuonne Halisten kosken taakse. Ja nyt sai taas hieman ylpeyden aiheita, kun vastaan tuli neljä rähisevää koiraa ja tuo ohitti ne kaikki niin hienosti! Toki edelleen mennään nami avusteisesti, mutta kuitenkin. Ei sanonut yhdellekään mitään tai yrittänyt mennä katsomaan. Vähänkö olin ylpee, että mulla on hienosti koira hanskassa mutta teillä ei! Muutenkin lenkki oli oikein mukava, kun sääkin suosi. Iltapäivällä käytiin sitten vielä tuttujen tollerinarttujen Lunan ja Veelan leikitettävinä koirapuistossa ja tällä kertaa menoa olikin oikein mukavasti.

Huominen tässä jo vähän jännittääkin, kun matkataan Somerolle luonnetestiin. Saas nähä miten siinä käy. Vähän harmittaa, että Imir ei ehtinyt täyttää kahta enne issikoitten omaa luonnetestiä, mutta onneksi saatiin kuitenkin paikka ja vielä suht lähellä pidettävästä testistä. Saas nähdä miten meidän käy.

Passi ja paimennusta

Kaikenlaista onkin taas tehty. Tiistaina oli aika rokotukseen ja koska käytetään eläinlääkäriä tuolla Raisiossa päin, niin kävin sitten samalla juoksuttamassa Imiriä metsässä hieman irtikin. Tuolla metsässä on joskus tullut ratsasteltua, joten paikka on tuttu ja siellä tosi harvoin liikkuu ketään muuta marjastusajan ulkopuolella. Mutta tottakai tänään siellä sitten oli joku kokonainen sauvakävely ryhmä.. Hieman ketutti, kun ei voinutkaan toista laskea heti irti. No onneksi siellä metsää riittää ja pääsi tuokin vähän painamaan. Tällä kertaa käyttäytyikin niiiin hienosti! Tuli joka kerta kun vähänkin annoin niin ymmärtää ja muutenkin pysyi suht lähellä. Olin niin ylpeä! Josko tuo olis vihdoin aikuistunut ja tuokin rupeaa toimimaan hieman paremmin.

Seuraavaksi ohjelmassa olikin lääkäri. Meillä oli uusi lääkäri tällä kertaa, mutta eipä tuo näytä välittävän. Jotain oon tainnu tehdä oikein kun tuo on tosi rento lääkärissä ja antaa itsensä aina tutkia ilman mitään ongelmaa. Rokotustakaan ei edes tajunnut, kun sai samalla vähän broileripullaa. Siellä sattui olemaan jotkut senioripäivät, joten tarjoilivat sitten kaikille kahvia/teetä/mehua ja pullaa ja karkkia. Kiva että meillekin vaikka tuo ei vielä seniori ikäinen olekaan. :D

Tiistait on meillä näköjään tällaisia toimintapäiviä. Illalla oli sitten vielä viimeinen kerta paimennussytyttelyjä. Tänään siellä oltiin lampolassa sisällä ja sitten vietiin lampaita ulos. Sisällä Imir on varsin vaikuttava. Ei tartte kun vähän katsoa sinnepäin ja lampaat jo liikkuu. Toisin kuin muutamilla muilla, joiden emännät sai ihan kunnolla lampaita läpsiä, jotta ne mihinkään menivät. Kuulemma riippuu koiran itseluottamuksesta tuo. Ja kuten olemme havainneet Imirillä sitä kyllä piisaa. Välimatkaa saisi vaan pitää vähän enemmän niin kaikki olisi hienosti. Ulos vietäessä Imir oli sitten jarruna lampaiden edessä. Ja hienosti toimi. Ei olis lampaille tullut mielenkään mennä tuosta ohi. :) Tätä jatketaan ehdottomasti!!

Keskiviikko menikin sitten vähän rauhallisemmin. Päivällä tehtiin pitkä lenkki ja mulla oli hihnana tällä kertaa sellainen 10m jäljityshihna. Ostin sellaisen kun ajattelin, että olisi kiva jos toi voisi hieman juosta tuolla joen toisella puolella olevalla pellolla, eikä tarvitsisi pelätä että lähtee autojen perään. No juuri näin hihna toimiikin. Eli tuo juoksee sen 10 metrin säteellä ja saa vähän ajaa lintuja ja kivaa tuntuu olevan. Ainakin hauskempaa kuin lyhyessä hihnassa.

Illalla käytiin sitten kyläilemässä serkkuni luona. Tuo on kyllä niin helppo kyläily kaveri. Kivasti makoilee pöydän alla kun kahvitellaan. Mun serkulla on kaksi pientä lasta. Toinen on viisi ja toinen alle vuoden. Onneksi Imirillä on todella hyvä idea siitä miten lasten kanssa ollaan. Nuorempaa kävi vähän haistamassa ja sitten seisoskeli siinä hienosti ja antoi vauvan kokeilla turkkia. Ja vanhemmalle näyttää temppuja. Onneksi näin. Ja aina on kyllä osannut olla lasten kanssa, mikä on lohdullista, koska eihän sitä tiedä, jos sellaisia saa joskus itse. Vähän meni tällä kertaa kehumisen puolelle, mutta minkäs sille voi että joskus tuo vaan on niin täydellinen. ;) Kuvissa Imir ensin tyhjentää karsinaa ja toisessa kertoo lampaille, että mun ohi ei sitten olla tulossa!

kyläilyä ja sadetta

Viikonloppuna olin yövuoroissa töissä ja mulla on ollut sellainen periaate, että Imirin ei ikinä tarvii olla öitä yksin. Ihan jo senkin takia, että jos se sitten päättääkin haukkau, niin yöt on pahinta aikaa sille naapureiden osalta. Ja toiseksi haluan että sillä on aina öisin turvallinen olo. No tänä viikonloppuna se lähti perjantaina äidin ja isän hoiviin veljeni kyydillä. Imir suorastaan rakastaa mun äitiä ja samaten mun entisen poikaystävän äitiä. Kuten myös suurinta osaa keski-ikäisistä naisista... Tiedä sitten mistä on tuollaisen innon hankkinut. :) No kuitenkin, sinne se meni viikonlopuksi varmaan hoitoon. Lauantaina se oli kuitenkin syönyt lenkillä jotain herkkua maasta (vaikka oon koittanut sanoa, että maasta ei saa antaa mitään syödä, niin isä on tässä vähän mahdoton..) ja kivasti sitten oksennellut yön ja ripuloinut koko sunnuntai aamun. Ehkä nyt se isäkin oppii, ettei sieltä maasta saa syödä...

Sunnuntaina äiti palautti Imirin mulle ja siinä sitten käytiin pienellä lenkillä, mutta melko väsynyt hauvahan sieltä mulle tuli. Äiti ja isä yleensä vähän innostuu lenkkeilystä ja sitten ne käy vuorotellen ulkona tuon kanssa noin parin tunnin välein. sinällään tietty ihan kiva, että voi sitten itse ottaa ihan rauhassa, kun koira palautuu kotiin. En sitten kuitenkaan uskaltanut sunnuntai illallakaan vielä antaa tuolle juuri mitään syötävää, kun halusin nähdä että on ihan kunnossa. No kunnossa on.

Maanantai alkoikin sitten mukavalla sadelenkillä... Märkää on, mutta onneksi Imirkään ei ole kovinkaan onnellinen sateesta. Se kulkee korvat luimussa ja sen näköisenä, että mennään nyt jo vihdoin kotiin jooko. Lenkki ei sitten ollut ihan niin kovin pitkä ja koska sade ei loppunut oli päivällä mentävä vähän paremmin ulos. Mentiin siis leikkimään pallolla ja vähän reenailemaan perustottelevaisuutta. Luulen, että tuo on täysin päättänyt, että sana tänne on täysin turha. Se tulee jos se haluaa ja hätäkutsua se kyllä tottelee ja useimmiten pelkkä kielen naksaus riittä ja se tulee. Hämmentävää vaan että käsky tänne on kadonnut jonnekin vaikka sitä on osattu noudattaa ja se kyllä pentuna osattiin... No ei kai sillä niin väliä, kunhan jotain kutsua noudattaa. Sanahan on vain ihmisen päässä.

Uutena juttuna aloin harjoitella tänään peruuttamista. Ensimmäiset viisi kertaa meni hienosti ja olin jo ihan että näinkös helppoa tää olikin. No ei ollut. Seuraavat kymmenen kertaa Imir jotenkin oletti että haluan sen istuvan... Siinä sitten yritin miettiä, että miten se nyt yhtäkkiä meni sekaisin. Vielä en tiedä mikä meni pieleen ja illalla kokeilin uudelleen ja tällä kertaa peruutti taas. Hmm.. No mietintään menee. No harjoittelu tekee mestarin. :) Iltalenkillä käytiin sitten vielä koirapuistossa vähän leikkimässä Biff whippetin ja Milo kultaisennoutajan kanssa. Ei tuntunut enää haittaavan märkyys, kun taivaalta ei enää tullut vettä. Koiraleikkiä on aina niin ihana seurata. Nyt voi sitten taas olla onnellinen väsyneen koiran omistaja. :D

Kuvassa Imir ensimmäisenä syksynään mulla 2009, silloin kun tänne käskyä vasta harjoiteltiin. ;)